Kokonainen kuski

Nyt on toinen puolikas ajokoulua suoritettu, eli olen taas vähän kokonaisempi, aikuisempi ja pätevämpi. Tuntuu hyvältä! Paitsi... Ei se II-vaihe mennyt ihan niin kuin olisin toivonut.

Varasin ajan tähän lokakuulle, että ehdin hyvin ennen lumia. Ja kuinkas sitten kävikään? Viime viikolla maahan pöllähti ensimmäinen ensilumi, josta minä en iloinnut. Hyvinhän se ajo liukkaalla sujui normaaliolosuhteissa, mutta itse arvioivassa ajossa jännitin sitä niin hillittömästi, että epävarmuus heijastui kaikkeen muuhun tarkkaavaisuuteen. Tein virheitä, joita en ole koskaan ennen tehnyt, ja se on jo huonosti.

Arvioivan ajon jälkeen kesti pitkään, ennen kuin oikeasti rauhoituin. Fiilis oli tosi kurja, mutta helpottui liukkaan radalla. Harjoitukset olivat leppoisia ja muut toista vaihetta suorittavat mukavia. Löysin jopa varoituskolmion auton perästä. Lopuksi päästiin alla oleviin simulaattoreihin (kuvat Jyvässeudun Ajoharjoitteluradan sivuilta), jotka paitsi väänsi asian rautalangasta, myös oli hurjan hauskoja ja jänniä. En muista millon oisin viimeks tehny jotain niin epäluonnollista kun keikahtanu hallitsemattomasti pää alaspäin autossa neljän muun ihmisen kanssa. Alko kyllä kikatuttaa hurjasti.

Äkkipysähdys 5km/h (AIKA PAHA)

TOSI KREISIÄ MENOA

Nyt siis olen paitsi liikenneturvallinen kuski, myös taloudellisen ajon mestari ja osaava liikennetietäjä. Ja ajoradalta lähtiessä unohdin näyttää vilkkua risteyksessä.

Teeseikkailu 5

Olin suunnitellut viikonlopulle paljon tenttiin lukua ja yhden esseen. Nyt sunnuntai-iltana huomaan viikonlopun kadonneen tyhjään, enkä edes esseetä ole aloittanut. Stressi alkaa pikkuhiljaa nostaa painetta ohimoilla, eikä tilannetta vaikuta pitkän istuskelun jälkeen puristava tunne jaloissa. Rentouttavaan iltalenkkiin ei esseen takia ole aikaa, mutta jospa tee auttaisi.

Viimeksi sain tosi hyvän vinkin teen huuhtomisesta ennen varsinaista liotusta, ehkä saan edes osan kitkeryydestä kitkettyä.

Tee 5: Viisasten tee

Ensivaikutelma: Makuyhdistelmä on melko kummallinen (sitruuna, granaattiomena, mansikka), mutta viisautta jos mitä tarvitsen nyt tähän akateemiseen ahdinkooni.

Ulkonäkö: Perus punaisen tummanruskea.

Tuoksu: Aika mansikkainen, mutta ei valitettavasti kovin aidon tuoksuinen, vaan ennemminkin esanssinen.

Lopputulos: Totta tosiaan! Tämä ei ole lähes lainkaan kitkerää. Maku on yhtä esanssinen kuin tuoksukin, mutta ei lainkaan paha. En oikein tunne viisastuvani, mutta ehkä pitää juoda kuppi tyhjäksi ja odotella sitten ihmettä.

Reseptejä ja romantiikkaa

Tentit ohi! Huh, mikä ihanuus! Siis... Tältä viikolta. Yhtä kaikki, tänään pidin vapaapäivän kouluasioista. Yritin pitää vapaapäivän myös rahan kulutuksen suhteen. Kymmeneltä katsoin romanttisia hömppäsarjoja Katsomosta ja Areenasta. Sitten katsoin romanttisen hömppäleffan tietokoneelta. Yritin torkkuakin, mutta puhelinsoitto herätti, enkä enää saanut unta. Oli todella rehellisen tylsää. Sitten keksin lähteä kävellen kirjastoon.

Yhteensä kuuden kilometrin maleksiminen kuluttaa kivasti aikaa ja siitä saa raitista ilmaakin. Kirjastossa huomasin nappaavani kyytiin ainoastaan (yllätys yllätys) romanttisia hömppäkirjoja, mutta sitten muistin poikaystäväni kanssa käydyn keskustelun ruoasta. Tykkään laittaa meille erilaisia ruokia, simppeleitä ja edullisia. Poikaystäväni haastoi minut tekemään vähän hintavampaa, "ylellisempää" ruokaa.

Sitähän en purematta niele! Minähän teen halvalla mitä tahansa KURMEETA. Sisuunnuin, ja keittokirjahyllyllä hullaannuin täysin. Mukaan lähti useampikin kappale. Tässä lopputulos:

Kuulin YleX:ltä, että Tampereen Metso-kirjastossa on alettu tehdä lainattavista kirjoista yllätyspaketteja. Pakettien sisältö on kai jollain tavalla yhden teeman sisällä ja sieltä voi löytää myös CD ja DVD-levyjä. Miten ihanaa! Haluan sellaisia Jyväskyläänkin, nyt heti!

Teeseikkailu 4

Tee 4: Uskollinen ystävä

Ensivaikutelma: Tykkään näistä ihanasti nimetyistä teemauista! Tän pitäis olla aromiltaan persikkaa, appelsiinia ja ananasta.
Ulkonäkö: Tosi punaisen ruskea! Hyvä väri, näytti tietyssä valossa melkein viininpunaiselta.
Tuoksu: Ooh, tämähän tuoksuu ihan siltä ananakselta! Uskomantonta. Myös jotenkin makealle. Karamellisoitu ananas.
Lopputulos: Njääh, kitkerää. Ihan kivaa, mutta vähän kitkerää. En mitenkään voinut hauduttaa  tätä liian kauan! Kokeilen ensi teessä vähentää aikaa. Tuoksu lupaa paljon, eikä maku nyt niin pettymys ole, mutta kitkeryys estää huomaamasta kaikkea muuta kivaa. Ehkä vähän liian erikoinen minun makuuni.

Arveluttava puhelin

Aah mitä materialistionnellisuutta! Tässä se nyt on, Samsung Galaxy Ace. Päätin heti, että nyt pelataan ja löysin lempparini Angry Birdsin ja Sanajahdin ilmaisina Samsung Appsista. Sormi "Lataa"-napin yllä keikkuessa vilkaisin sovelluksen latausehtoja. Ehdot sisälsivät mm:

• Puhelujen seurannan
• Tekstiviestien automaattisen lähettelyn
• Sijainnin valvonnan

Niin että mitä?!

Asiaa lisää tutkiessani huomasin, että Samsung antaa oletussovelluksilleen automaattisesti jonkin verran vapauksia ronkkia esimerkiksi muistikortin sisältöä. Estin heti aluksi kaikki mahdolliset puhelimen paikallistamisominaisuudet, mutta se lohduttaa vain vähän.

Huhhuh, tuntuu ihan siltä, että oma upea hieno puhelimeni onkin yhtäkkiä vihollinen. Voi Nokiani, miksi hajosit? Eittämättä uusi puhelin on ihana: Netti on hurjan kätevä yliopistolla. Myös tekstiviestien näpyttely qwerty-näppiksellä on mukavaa. Varmasti totun tähänkin puhelimeen, sillä edellisen kanssa koin vähän samanlaisia fiiliksiä (tosin en yhtä painavista syistä). Siihen asti tuijottelen sitä epäluuloisena, siltä varalta että se hyökkäisi kimppuun, kai.

Hyvä päivä... kunnes

Vedin aamulla verhot syrjään ja heti huikaisevasta auringonpaisteesta tiesin, että tänään on hyvä päivä. Niin olikin (on edelleen). Ensiksikin karmiva vuoden ensimmäinen tentti oli käsittämättömän lyhyt ja helppo. Tentin jälkeen istuttiin porukalla kahvilassa naureskelemassa hassuille mainoksille. Pyöräretki kauppaan sai aikaan mielettömän reippauden tunteen.

Kaupassa kuitenkin hyvä päiväni alkoi tuntua ihan epäreilun hilpeältä. Kävelin hyllyjen välissä ja näin nuoren naisen nojaavan pylvääseen silmät kiinni. Miten paha täytyy väsymyksen olla, että kaupassa silmät eivät vain pysy auki. Arvelin, että sillä on pieni vauva jolla on ärhäkkä vesirokko tai muu ja tunsin voimakasta empatiaa.

Voi Nokia minkä teit

Nyt kuitenkin otti itsesääli vallan, sillä uskomattoman luotettavan Nokiani (jonka päältä on ajettu kahdella autolla ja joka on pudonnut vesilasiin vauriotta) MENI RIKKI ILMAN SYYTÄ. Tunnen todella ansainneeni hehkeän aamupäivän, sillä puolet kännykkäni näppäimistöstä lakkasi toimimasta. Akun pois ottaminen tai muukaan vippaskonsti ei nyt auttanut, ja kaikki säästämäni ihanat lohtuviestit ja hassut kuvat ovat nyt tavoittamattomissa. Mikä kurjuus!

Hyvän aamupäivän ansiosta kuitenkin kestän tämän ja menen huomenna iloisena ostamaan uuden kännykän. Silti tekisi mieli vähän kirota. Ihan pikkuisen.

Käsittämättömiä mainoksia

Usein näkee sellaisia mainoksia, jotka ovat mauttomuudessaan vaan ihan käsittämättömän huonoja. Mutta tämä mainos saa minut kihisemään joka kerta pahemmin.

KYLLÄ. Tiedän, että saippuapumppuun koskevat kaikki likaisilla käsillään, ja siihen kerääntyy bakteereja. Mutta mitä ihminen tekee joka kerta, poikkeuksetta, heti koskettuaan saippuapumppuun?

PESEE KÄDET.

En ymmärrä, miten tuota mainosta edes otetaan telkkariin. Parempi olisi kaupata no-touch -vesihanoja, sillä niihinhän ne bakteerit jäävät ennen saippuapumppua, ja vesihana täytyy sulkea käsienpesun jälkeen. Huhhuh. Eihän tätä kestä.

Teeseikkailu 3

Tee 3: Darjeeling

Ensivaikutelma: Tulee ihan mieleen lapsuus ja laiskat sunnuntaiaamut. Silloin tuoksui Darjeeling. Iskä laittoi siihen paljon hunajaa, niin maistui myös lapsille.
Ulkonäkö: Lämpimän punaruskea. Melko tumma.
Tuoksu: Lapsuus, aamulastenohjelmat. Ehkä hedelmäiseksi voisi tätä tuoksua kuvailla.
Lopputulos: Tuttu maku, hyvin samanlainen kuin tuoksu. Ehkä kaipaisi sen hunajalusikan, sillä vaikken mielestäni hauduttanut liian kauaa, tuntuu tässä se tavallinen teen kitkeryys.

Mun koti

Mun Jyväskylä

Kamera on saanu viime kuukausina nököttää kaapissa, kun ihmisien reaktio siihen on usein vihamielinen. En haluu olla aina se, joka pilaa tunnelman. En voi vaan aina ymmärtää, mitä pahaa valokuvissa on. Valokuvaus ei mun mielestä oo teekupin tai huoneen kuvausta "tältä täällä näyttää" -tyyliin. Nyt kun iski kiva sumu, niin otinkin "tämän minä haluan näyttää" -kuvia. Vasta kämpillä huomasin, että linssi oli ihan möhnässä. Olen vähän epätoivoisesti niitä peitellyt, mutta parempi edes vähän :)

Teeseikkailu 2

Tenttiviikko on jo ovella, kuin myös miljoonan tehtävän deadlinet. Kalenterini alkaa olla kuin palapeli, eikä tyhjiä kohtia juuri löydy. Kuitenkin, kun kaikki tapaamiset, ryhmäliikunnat, luennot ja tutustumiskäynnit saa loksauteltua kokonaisuudeksi, josta ei päällekkäisyyksiä löydy, tulee väkisinkin levollisempi mieli. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ensi viikolla kiroan kyllä, mutta nyt ehdin rentoutua teekupposen äärellä.

Tee 2 - Vallaton vihreä (Yumberry-kvitteni-hunaja)

Ennakko-odotukset: Mikä ihmeen yumberry?
Ulkonäkö: Tummahko keltainen, ei kauhean kiva.
Tuoksu: Hyvin hunajainen.
Lopputulos: Kuin olisi vihreään teehen laittanut lusikallisen hunajaa. Kivaa, että se on tällä tavalla pussiin integroitu, mutta minä odotin tältä vähän enemmän. On myös vaikeaa sanoa, onko pieni kitkeryys nyt kvitteniä vai teen luontaista kitkeryyttä. Googlasin yumberryn, herttinen sentään.

Teeseikkailu 1

Ostin Nordqvistin teepaketin, jossa on 20 ERILAISTA pussia teetä. Nyt aion testata ne ja päättää sitten, mitkä ovat lisätutustumisen arvoisia.

Tee 1 - Afrikka Rooibos (Kerma Karamelli)

Ennakko-odotukset: kermaa ja karamellia, ihanaa! Sisko kyllä sanoi, että rooibos maistuu heinälle.
Ulkonäkö: ihana, syvän punaruskea.
Tuoksu: vähän vaniljainen, makea.
Lopputulos: Aika pehmoista. Jos tässä onkin joku heinän maku, on se saatu kivasti peitettyä kermaiseen fiilikseen. Ei huono alku ollenkaan. Maistuu aika vaniljaiselta.

Herkkua!

Tein hetken mielijohteesta kakun:) Siinä oli täytteenä Valion kuningatarrahkaa, kermavaahtoa, persikkahilloa ja mustikoita. Tuli lokakuun keskellä ihan kesäsynttäri-olo. Kutsuin kavereita kylään ja kakku hävisi yhdessä illassa. Spontaani torstaikakku oli kiva ylläri kavereille ja jonkinnäköistä terapiaa mulle. Sopivan helppo tehdä eikä edes vienyt kauaa aikaa :)

'

 Vähän aikaa sitten tein myös Daimia. Tässä kuva siitä, koska olen iloinen :) Tekeminen oli yllättävän helppoa, ja uutukaisen sokerilämpömittarin avulla sain myös jotenkuten temperoitua suklaan.

Herkkuja saa syödä hyvällä omallatunnolla ku ne on ite tehny!

Kotiutuminen

Jyväskylä on minun kaupunkini. Huomaan sen joka päivä kaikissa pienissä asioissa ja hymisen iloisena kun voin lähteä kotiympyröihin kavereiden luo vaikka iltapäiväksi, jos siltä tuntuu. Täällä näyttää tutulta ja tuntuu tutulta, mikä tekee arjesta yksinkertaisempaa. Maisemat ovat myös ehdottomasti parempia kuin Tampereella, olkoon tamperelaiset asiasta mitä mieltä tahansa :)

Nyt kun kerran pitäisi tehdä referaattia, niin siivosinpa huoneeni ja laitoin ruokaa ja merkkasin kalenteriin kaikki tärkeät ja vähemmän tärkeät jutut jne.

Tältä täällä nyt näyttää:

Viime vuoden avokado on kasvanut jo ihan hurjasti! Viherkasveilla huoneesta tulee ihan saletisti kodikkaamman näköinen. Oon myös innoissani aloe veroista, jotka viime kesän aikana kasvoivat ihan mielettömästi.

Sain myös tylsän valkoisen seinän täytettyä kuvilla:

Minusta on mukavaa, kun sängynvierusseinä ei ole ihan tyhjä ja valkoinen. Luulen, että efekti on sama kuin lapsena majoissa nukkuminen ja kerrossängyn kodikkuus. Katto tulee alemmas ja on tietyllä tapaa turvallisempi olo.

YEAR TWO

Pitkällisen taistelun ja miljoonan euron, huom. MILJOONAN EURON laskun jälkeen minulla on kämpässäni netti ja voin käyttää sitä ihan miten tahdon! Minulla on myös edellä mainittu kämppä, jossa on matto lattialla ja seinät liimailtu täyteen kuvia. Olen käynyt fuksiaisissa, approssa ja minulla on opiskelijahaalarit joissa on merkkejä. Ensimmäinen vuokra on maksettu ja minulla on silti rahaa ruokaan.

Kai sitä voisi sanoa, että olen nyt täysiverinen opiskelija ja olen saavuttanut välitavoitteeni. Kyllä siinä urakkaa olikin.

En kykene tämän rakentavampaan postaukseen juuri tänään.

Jihuu!

Kämppis soitti ja kertoi että olin saanut kirjeen yliopistolta. IIK! PÄÄSIN SISÄÄN! Tuntuu äärimmäisen helpottuneelta ja onnekkaalta. Tähän kohtaan on myös varmaan hyvä lopettaa tämä blogi. En ole niitä pitkäjänteisiä tyyppejä, jotka jaksavat puurtaa samaa asiaa vuosikausia. Voin aloittaa sitten uuden jos tuntuu siltä :)

Viime vuonna yliopiston alun lähetessä tuskan hiki kohosi pintaan, mutta nyt olen intoa täynnä ja se tuntuu hyvältä. Kämppää metsästämään!

Laulua

Vain viisi päivää ennen kuoron kevätkonserttia minulle nousi korkea kuume. Mietin, että tässäkö tämä nyt on, koko kevät uurastettu ja nyt en pääsekään laulamaan. Sairastan todella harvoin ja ihan väärissä kohdissa. Kuume onneksi laski merkillisen nopeasti, eikä siitä edes kehittynyt flunssaa, joten hiukan fyysisesti uupuneena mutta terveenä pääsin jopa kenraaliharjoituksiin.

Moni asia tökki vielä ja aloin jännittää. Aikaisemmat pienet tilauskeikat olivat menneet henkilökohtaisella tasolla melko huonosti, ja nyt edessä oli monta kertaa isompi esitys. Yksi kerrallaan laulujen loppusävelet kuitenkin kajahtivat yliopiston juhlasalissa, ja samaa tahtia ropisi jännitykseni. Nautin tuosta konsertista ihan mielettömästi! Nyt vain ilolla odottamaan ensi keskiviikkoa ja Ranskan-matkaa!

Tältä siellä näyttää!

Ja aiomme käydä myös täällä sekä parissa muussakin kaupungissa

Laitan lisää kuvia sitten kun voin vakuuttaa, että ne ovat omiani. Lopuksi pitäisi keksiä tekemistä yhdeksi YÖKSI Pariisissa, feat matkalaukku. Tulee melko jännittävä reissu :D

Viimeisiä viedään

Mun aika tässä kaupungissa alkaa olla ohi. Niinku vaihto-oppilasvuosi :) Vaik oon kyl oppinu täällä monia asioita itsestäni ja yksi on se, ettei musta ikinä ois vaihto-opiskelijaksi. Kaks viikkoo poissa rakkaiden ihmisten luota on ku maailmanloppu, ni entäs sitten vuosi...

Täällä on tapahtunu tosi paljon kaikkee kivaa, ja vaikka rahat meni edestakaisin reissailuun niin töitä löytyy melkein koko kesäksi. Opintolainaa ei ole senttiäkään ja pääsen vielä Ranskaankin! Aika hyvä eka vuosi. Ja jos pääsykokeet menee hyvin, niin ensi vuosi on vielä parempi :)

Ilta

Kävelin kuoroharkoista kämpille päin, kello oli jo yli yhdeksän. Mulla oli painava laukku eikä kiire mihinkään, menin ihan hiljakseen. Lokit huus lujaa ihan lähellä ja musta tuntu kun oisin ollu ulkomailla. Taivas oli ihanan kuulas ja tyynen värinen eikä edes keskustassa ollu melkeen ketään muuta. Oon oottanu talven taittumista enemmän kun mitään ja nyt kevät on tullut.

Ei enkelille ole pakko piirtää siipiä

Ei enkelille ole pakko piirtää siipiä

Tänään tv:stä tuli Enkelimysteerio, Jostein Gaarderin samannimisen kirjan pohjalta tehty elokuva. Luin kirjan lapsena kahteenkin kertaan. En ole uskonnollinen, mutta Enkelimysteerio olikin jotain muuta. Siinä enkelillä ei ollut hiuksia tai kynsiä, ei sukupuolta, tunteita tai aisteja. Elokuvassa ei puhuttu kynsistä, mutta kumma kyllä kirjasta mieleeni ei jäänyt, paraniko leukemiasta kärsinyt tyttö vai ei, vaan kadonnut joulukuusen latvatähti, mielikuva huoneesta (joka oli elokuvassa juuri oikeanlainen!) ja enkeli, jolla ei ollut varpaankynsiä.

Mutta voi jos tahtoo

Keskiyöllä yksikseen hereillä sitä alkaa miettiä, miten lapsena ajatteli eri tavalla. Kukaan minun läheiseni ei ole koskaan kuollut, eikä kärsinyt suuria tuskiakaan, joten kymmenvuotiaana oli vaikeaa samaistua pieneen tyttöön joka tiesi, ettei koskaan kasvaisi aikuiseksi. Empatiaa tunsin toki, mutta keskityin enemmän kirjan tapaan ihmetellä kahden eri kulttuurin (jos voi puhua enkelikulttuurista) erilaisuuksista. Olin pienenäkin melko skeptinen, enkä ole koskaan uskonut enkeleihin. Se ei silti tarkoita, ettenkö haluaisi, että niitä olisi olemassa. En vain usko, että minun uskoni tekisi mistään sen enemmän olemassaolevaa. Enkelimysteeriossakin näin vain uusia mahdollisuuksia mielikuvituksella leikittelyyn.

On hurjaa, että voin ihan itse päättää, onko enkeleitä vai ei, onko niillä siipiä, sädekehää tai edes hiuksia. Minun maailmaani enkelit eivät kuulu, mutta jos kuuluisivat, ne olisivat jotain paljon vaihtelevampaa kuin vain ihmistä muistuttavat enkelit.

Tarpeettomia (ihania) ostoksia

Kesäkukat jää odottamaan toukokuuta :)

Alennuksessakin kallista, mutta ihanaa!

Pölyn jälkeen tulee sade

Niin se on. Auringon paistaessa. Suuria lämpimiä pisaroita rankkana kuurona. Kastuin heti, mutta jos ei olisi ollut vesiliukoista ripsiväriä, niin olisin jäänyt seisomaan kasvot kohti taivasta. Ja se sateenjälkeinen tuoksu! Niinku ois koko kaupunki heränny eloon.

Kaupungilla kului ihan liikaa rahaa viikonlopun valmistelemiseen, mutta palatessani puhkuin intoa. Avasin tuuletusikkunan, söin ja ryhdyin hommiin :) RAKASTAN multaa käsissä. Se tuoksuu ja tuntuu hyvältä, tosi terapeuttista. En voisi kuvitellakaan käyttäväni kumihansikkaita puutarhatöissä.

Istutin kaupan basilikan ruukkuun ja heitin mullat lattialle

Raukka basilika kun on noin lonkeroinen ja vähän rupsahtanut. Ei sitä talven viimeiset basilikat oikein hehku enää : )

NAM

Tästä tuli niin aikuinen olo. Tehokkuudesta, kukkien istuttelusta jossain muualla kuin kotona. Kuitenkin edelleen huomaan kärsiväni henkisistä kasvukivuista. En oo ennen ollu kahtatoista päivää putkeen kotoa pois. Napanuora venyy ja se tekee kipeää :(

Koiruuksia

Olin viikonloppuna hoitamassa kummitädin koiraa. Tuntu ihan älyttömän hyvältä lähtee sen kaa iltaisin ihan kaksisteen lenkille. Hölkkäiltiin rauhassa pitkin hiljaisia katuja, eksyttiin ja löydettiin takas tutulle tielle. Aamulla oon kummiskin niin vetämätön, että vaikka saankin itseni aamulenkille palkattuna dogsitterinä, oman koiran kanssa iskis helposti laiskuus. Ehkä täytyy siis tyytyä tähän dogsittailuun :)

"Lumen jälkeen tulee pöly"

Niin se menee. Autot jyristelee ohi ja jalkakäytävät on muuttunu pintapuolisesti sorateiksi. Yskittää ja aivastuttaa, mutta kevät tuntuu yhtä kaikki hyvältä. Ostin liian kalliilla kengät, koska ne olivat kauniit. Eikä yhtään kaduta :)

Uudenkarheat Björn Borgit :)

Ja jottei niiden tarvitsisi kärsiä samaa kohtaloa kuin Kanadasta ostamieni Converseiden, ostin yhdellätoista eurolla KooKengästä tällaisen mahtavan kaikenkestävän suoja-aineen. Toki sain tänään S-etuna alennuskupongin, jolla olisin voinut ostaa vastaavan tuotteen kahdeksalla eurolla Prismasta tai jostain vastaavasta kaupasta. Halusin kuitenkin kengät äkkiä käyttöön, joten en jaksanut suorittaa hintavertailua :)

Pesutuvassa

Pesukoneesta irtos osa ja vaikka saatiin uusi tilalle, niin sen paikalleen laittamiseen tarvii miehistä voimaa. Niinpä varasin vuoron pesutuvasta.

"Laita luukku kiinni niin että merkkivalo syttyy."

Työnsin luukun kiinni. Ei merkkivaloa. En myöskään saanut enää luukkua auki, että olisin voinut pelastaa rakkaat lakanani. Napsuttelin kaikki napit läpi kunnes hain kämppiksenikin ihmettelemään tuota pesutuvan nurkassa kököttävää rumilusta. Hetki siinä ihmeteltiin kunnes kämppis kysyi, että laitoithan virrat päälle.

Ai mitkä virrat? Asia vilahti mielessäni, mutta se ei vilahtanut, että seinällä oleva sininen möykky voisi olla virrankatkaisija. Tällainen se oli:

Ja sitten alkoikin pesukone hyrryttää tällä tavalla iloisesti :)

Aina sitä oppii jotain uutta :)

Kuorossa

Koko talven olen kulkenut niska kenossa, jotta näkisin revontulia. Eihän se nyt ole mitään suomalaisuutta jos ei niitä KOSKAAN ole nähnyt! Tänä viikonloppuna haaveeni vihdoinkin toteutui. Kuoroleirin iltaohjelma keskeytyi kun joku huus että nyt näkyy revontulia. Siinä hiljaisessa yössä laulettiin sitten Finlandia. Voi miten paljon kylmiä väreitä.



Seuraava kappale sai myös kurkkuni kuristamaan. Liikutus melkein esti minua laulamasta. Muut osas tän jo ja mä vaan uutena kuorolaisena kuuntelin mykistyksestä soikeana.

Tervetuloa

Nostin vanhat verhot pois ikkunasta

Olkoonkin Marimekkoa!

Tilalle ripustin nämä :)

Nyt saa valo tulla sisään.

Våren

Lumen alta paljastui kauniimpi kaupunki kuin muistin. Silti se on mulle väärä ja vieras. Nyt kuitenkin kun kevätilmassa leijuu toivo kotikaupunkiin muuttamisesta, voin kerrankin antaa itseni ihailla tätä kaupunkia. Oon koko talven jotenkin kieltäytyny ees yrittämästä sopeutua tähän paikkaan. Vähän ku känkkäränkkäkakara. EN TAHO! Kun nyt ei enää tarvitse tuntea olevansa "loppuelämäänsä" väärässä paikassa, huomaan häikäisevän auringon hohteen vanhojen talojen ikkunoissa ja sen mielettömän määrän tilaa, joka lumen alta paljastui. Taas voi hengittää :)

Ulkomailla

Mun näkemys tuulimyllystä

Lähdin seuralaiseks nuuskanhakureissulle Haaparantaan :) En ollu ennen tosiaan käyny Saarijärveä pohjoisempana, et vaikka on tullu käytyy Kanadassa ja vaikka missä niin tuntu siltä et oma maailmankuva on pikkasen rajoittunut. Tiedänhän mä, ettei Tornio siihen nyt ÄLYTÖNTÄ muutosta tee, mutta ei täältä etelämpää löydy sellaisia suomaisemia tai piiiiitkänpitkiä suoria teitä kuin sieltä.

Tältä siellä näytti

Reissu oli hieno, mut melko raskas. Autossa istumista tunteja ja taas tunteja. Pysähdyttiin menomatkalla Vaskikellossa. Jees safkat ja ainakin jotain mielenkiintoo verrattuna siihen ABC- ja Shell-huoltoasemien rintamaan. Nähtiin tuulimyllyjä ja mietittiin, et semmosen lapa voi olla yli sata metriä. Eikä ne yhtään näytä niin isoilta. Myös lumikko oli uusi tuttavuus, hassu pieni lumipaakku joka yhtäkkiä saikin jalat alleen auton lähestyessä.

En voi sanoo et Ruotsi ois ollu niin erilainen siellä kun Suomi. Pikkasen pittoreskimpi :) Hädin tuskin toisaalta ees huomas millon oltiin sillä puolella. Mut en vaan voi tajuta miks kukaan haluais Ruotsiin käydäkseen Ikeassa, Hemtexillä, Erätukussa tai GinaTricot'ssa. Nuuskan lisäks tuotiin sieltä vaan kaupanpäällisenergiajuomat (tulivat tarpeeseen kotimatkalla) ja karkkia. Nimittäin iso karkkikauppa siellä oli. Halli oikein, jossa oli myös valtaisa lasten leikkipuisto sokerienergian purkamiseen :)

Kotimatkalla pysähdyttiin Merihelmessä. Satuttiin juuri auringonlaskun aikaan ja lopputulos oli iso kasa kuvia. Ajoin parhaimmillaan kolme tuntia putkeen. Ilman energiajuomia ei mitään toivoa, joten ehkä ihan hyvä etten oo totuttanu itteeni niihin. Puutu kaikki paikat ku suurimman osan vauhti oli joko 80 tai 100km/h eikä rattiakaan tarvinnu ihan väsymykseen asti käännellä. Kotiin päästyäni kaaduin sänkyyn ja näin koko yön unia autolla ajamisesta. Mutta olenpahan käynyt Lapissa.

Lisää ruokaa!

Nimittäin blinejä ja katkarapukastiketta :) En oo varmaan ku joskus ekaluokkalaisena syöny blinejä ja nyt päätin sit ite tehä. Oli yllättävän helppoja vaik vaatikin pitkän ajan. Vaikein kohta oli ku piti erottaa valkuainen keltuaisesta :)

Ostin jopa pulkan! Laskettiin poikaystävän kaa tietä pitkin iha älyttömän pitkä mäki, ja sit harjun rinnettä alas sellasella rytinällä et oltiinki jo ihan valmiita tuleen takas kämpille :D Se mäki oli meinaan pystysuora ja mulla oli sen jälkee keskikokosen lumiukon ainekset suussa. Ei sis. porkkanaa.

Ruokaa

Ruoan laittaminen on aikuistumista. Ja kun nyt tässä kerta pitää aikuistua, niin ruoanlaitosta sen mielelläni aloitan :) Repertuaari on laajentunut ihan älyttömästi viime syksyn ja tämän talven aikana! Uusia kokeiluita ovat

• kana- kaali- kala- ja linssikeitto
• risotto ja paella (ihan eri asioita nimittäin)
• kinkkukiusaus
• hasselbackan perunat
• erilaiset tomaatti-jauheliha ja curry-kanakastikkeet

Halpaa, helppoa, terveellistä ja ravitsevaa, ja HYVÄÄ namnam :)

Pakkasta

Sää on hurjan kylmä, mutta mieli on kevyt. Joka päivä on valoisampi kuin edellinen. Ihan selvästi kevät on tulossa :)

Katsoin Pussikaljaelokuvan viikonloppuna:

Aloin miettii, et missä kohtaa tietää, että on ns. "mukana" elämän menossa eikä jämähtänyt paikalleen? Nuorena paikalleen jämähtäminen on selvästi tosi halveksuttu asia. Koulut pitää suorittaa vaadituissa ajoissa tai ainakin pitää olla tosi pätevä syy jos niin ei käy. Välivuosi on kirosana. Mut musta tuntuu et vähän vanhempana mä voisin olla ihan iloisesti hiukan kaavoihin kangistunut. En halua uraa, jolla pitää koko ajan pyrkiä etenemään tai ylenemään hierarkiassa. Sit vois alkaa tarkkailla asioita samalla tavalla kun ton elokuvan Lihi (Ylermi Rajamaa).

En tiedä tulenko koskaan enää selviämään ilman eteläikkunaa (saati avokadoni, jolle pimeä talvi oli koettelemus). Seuraavat kuvat nappasin ennen auringonlaskua ja sen aikana ikkunastani ja hyppelehdin ku oli niin herkän näköistä :)

Requiem

Pääsin yliopiston kuoroon! Tämä on nyt askel kohti sellaista oleskelua täällä Tampereella. Tuntuu vaan hurjalta miten paljon vaatimuksia siihen syssyyn heitettiin, pitää olla aktiivinen tai joku muu saa paikan, on harjoitusiltoja ja -leirejä, pikkuesiintymisiä kirkoissa ja vanhainkodeissa, Ranskan-matka, kevätkonsertti ja niin edelleen. Kuitenkin kun 70 ihmistä alkoi laulaa neljää eri ääntä jotka soi upeasti yhteen, fiilis oli aika maaginen. Yllä olevaa pätkää harjoiteltiin nyt, ja jos olen ensi syksynäkin täällä Tampereella niin pääsen sitä laulamaan ihan konsertissa :)

13.

Ei ollut paha päivä. Päätti ihanalla tavalla hyvin alkaneen lukuvuoden ekan viikon. Oon jo suunnitellu vaihtavani yliopistoa (jos vain pääsen), joten tälle keväälle otin vähän sitä sun tätä. Repertuaariin kuuluu fonetiikan perusteet, ruotsi ja tiedotusopin peruskurssi. Ollaan suhisteltu fonetiikassa ässiä ja äffiä ja veitä (kirjoitetaanko noin?) ja mietitty miten artikulaatiot ja initiaatiot ja se äänihuuliin liittyvä termi eroo toisistaan, jos mitenkään.

Viikonloppuna on kuitenkin ihanaa unohtaa kaikki koulujutut. En muistanutkaan miten hauskaa on "leikkii lentokonetta" sillei et pitää toisen käsistä kiinni ja on sen jalkojen päällä mahallaan ilmassa. Nykyään tuntuu siltä et kaikki on niin vakavaa ja suurta, niin on ihanaa huomata kikattavansa hurjasti jollekin jutulle, jolle kikatti jo nelivuotiaana.

Ennen tätä päivää olen kerran nähnyt yhden teeren. Olisin näitäkin luullut varmaan variksiksi kaukaa katsottuna, enkä edes kiinnittänyt huomiota omituisen suureen kokoon (laput silmillä kulkeva cityminä), mutta olipa onni että oli asiantuntijoita mukana :)

Uusi vuosi

Vuonna 2012 minä lupaan...

• käydä ajamassa kartingia
• lukea tentteihin ainakin kahtena eri päivänä
• opetella laittamaan jonkin uuden ruoan
• käydä ulkomailla!

Vika voi olla vaikee mutta mä yritän toteuttaa sen. Vaikka Viroon! Sielläkään en oo ennen käyny :) Tähän loppuun muutama rakettikuva uudella kameralla, jota vihdoin opin käsittelemään! En osannu valkata mikä raketti oli paras joten laitoin ne kaikki. Oli rakettejakin paljon :)