Pakkasta

Sää on hurjan kylmä, mutta mieli on kevyt. Joka päivä on valoisampi kuin edellinen. Ihan selvästi kevät on tulossa :)

Katsoin Pussikaljaelokuvan viikonloppuna:

Aloin miettii, et missä kohtaa tietää, että on ns. "mukana" elämän menossa eikä jämähtänyt paikalleen? Nuorena paikalleen jämähtäminen on selvästi tosi halveksuttu asia. Koulut pitää suorittaa vaadituissa ajoissa tai ainakin pitää olla tosi pätevä syy jos niin ei käy. Välivuosi on kirosana. Mut musta tuntuu et vähän vanhempana mä voisin olla ihan iloisesti hiukan kaavoihin kangistunut. En halua uraa, jolla pitää koko ajan pyrkiä etenemään tai ylenemään hierarkiassa. Sit vois alkaa tarkkailla asioita samalla tavalla kun ton elokuvan Lihi (Ylermi Rajamaa).

En tiedä tulenko koskaan enää selviämään ilman eteläikkunaa (saati avokadoni, jolle pimeä talvi oli koettelemus). Seuraavat kuvat nappasin ennen auringonlaskua ja sen aikana ikkunastani ja hyppelehdin ku oli niin herkän näköistä :)

Requiem

Pääsin yliopiston kuoroon! Tämä on nyt askel kohti sellaista oleskelua täällä Tampereella. Tuntuu vaan hurjalta miten paljon vaatimuksia siihen syssyyn heitettiin, pitää olla aktiivinen tai joku muu saa paikan, on harjoitusiltoja ja -leirejä, pikkuesiintymisiä kirkoissa ja vanhainkodeissa, Ranskan-matka, kevätkonsertti ja niin edelleen. Kuitenkin kun 70 ihmistä alkoi laulaa neljää eri ääntä jotka soi upeasti yhteen, fiilis oli aika maaginen. Yllä olevaa pätkää harjoiteltiin nyt, ja jos olen ensi syksynäkin täällä Tampereella niin pääsen sitä laulamaan ihan konsertissa :)

13.

Ei ollut paha päivä. Päätti ihanalla tavalla hyvin alkaneen lukuvuoden ekan viikon. Oon jo suunnitellu vaihtavani yliopistoa (jos vain pääsen), joten tälle keväälle otin vähän sitä sun tätä. Repertuaariin kuuluu fonetiikan perusteet, ruotsi ja tiedotusopin peruskurssi. Ollaan suhisteltu fonetiikassa ässiä ja äffiä ja veitä (kirjoitetaanko noin?) ja mietitty miten artikulaatiot ja initiaatiot ja se äänihuuliin liittyvä termi eroo toisistaan, jos mitenkään.

Viikonloppuna on kuitenkin ihanaa unohtaa kaikki koulujutut. En muistanutkaan miten hauskaa on "leikkii lentokonetta" sillei et pitää toisen käsistä kiinni ja on sen jalkojen päällä mahallaan ilmassa. Nykyään tuntuu siltä et kaikki on niin vakavaa ja suurta, niin on ihanaa huomata kikattavansa hurjasti jollekin jutulle, jolle kikatti jo nelivuotiaana.

Ennen tätä päivää olen kerran nähnyt yhden teeren. Olisin näitäkin luullut varmaan variksiksi kaukaa katsottuna, enkä edes kiinnittänyt huomiota omituisen suureen kokoon (laput silmillä kulkeva cityminä), mutta olipa onni että oli asiantuntijoita mukana :)

Uusi vuosi

Vuonna 2012 minä lupaan...

• käydä ajamassa kartingia
• lukea tentteihin ainakin kahtena eri päivänä
• opetella laittamaan jonkin uuden ruoan
• käydä ulkomailla!

Vika voi olla vaikee mutta mä yritän toteuttaa sen. Vaikka Viroon! Sielläkään en oo ennen käyny :) Tähän loppuun muutama rakettikuva uudella kameralla, jota vihdoin opin käsittelemään! En osannu valkata mikä raketti oli paras joten laitoin ne kaikki. Oli rakettejakin paljon :)