Kokonainen kuski

Nyt on toinen puolikas ajokoulua suoritettu, eli olen taas vähän kokonaisempi, aikuisempi ja pätevämpi. Tuntuu hyvältä! Paitsi... Ei se II-vaihe mennyt ihan niin kuin olisin toivonut.

Varasin ajan tähän lokakuulle, että ehdin hyvin ennen lumia. Ja kuinkas sitten kävikään? Viime viikolla maahan pöllähti ensimmäinen ensilumi, josta minä en iloinnut. Hyvinhän se ajo liukkaalla sujui normaaliolosuhteissa, mutta itse arvioivassa ajossa jännitin sitä niin hillittömästi, että epävarmuus heijastui kaikkeen muuhun tarkkaavaisuuteen. Tein virheitä, joita en ole koskaan ennen tehnyt, ja se on jo huonosti.

Arvioivan ajon jälkeen kesti pitkään, ennen kuin oikeasti rauhoituin. Fiilis oli tosi kurja, mutta helpottui liukkaan radalla. Harjoitukset olivat leppoisia ja muut toista vaihetta suorittavat mukavia. Löysin jopa varoituskolmion auton perästä. Lopuksi päästiin alla oleviin simulaattoreihin (kuvat Jyvässeudun Ajoharjoitteluradan sivuilta), jotka paitsi väänsi asian rautalangasta, myös oli hurjan hauskoja ja jänniä. En muista millon oisin viimeks tehny jotain niin epäluonnollista kun keikahtanu hallitsemattomasti pää alaspäin autossa neljän muun ihmisen kanssa. Alko kyllä kikatuttaa hurjasti.

Äkkipysähdys 5km/h (AIKA PAHA)

TOSI KREISIÄ MENOA

Nyt siis olen paitsi liikenneturvallinen kuski, myös taloudellisen ajon mestari ja osaava liikennetietäjä. Ja ajoradalta lähtiessä unohdin näyttää vilkkua risteyksessä.

Teeseikkailu 5

Olin suunnitellut viikonlopulle paljon tenttiin lukua ja yhden esseen. Nyt sunnuntai-iltana huomaan viikonlopun kadonneen tyhjään, enkä edes esseetä ole aloittanut. Stressi alkaa pikkuhiljaa nostaa painetta ohimoilla, eikä tilannetta vaikuta pitkän istuskelun jälkeen puristava tunne jaloissa. Rentouttavaan iltalenkkiin ei esseen takia ole aikaa, mutta jospa tee auttaisi.

Viimeksi sain tosi hyvän vinkin teen huuhtomisesta ennen varsinaista liotusta, ehkä saan edes osan kitkeryydestä kitkettyä.

Tee 5: Viisasten tee

Ensivaikutelma: Makuyhdistelmä on melko kummallinen (sitruuna, granaattiomena, mansikka), mutta viisautta jos mitä tarvitsen nyt tähän akateemiseen ahdinkooni.

Ulkonäkö: Perus punaisen tummanruskea.

Tuoksu: Aika mansikkainen, mutta ei valitettavasti kovin aidon tuoksuinen, vaan ennemminkin esanssinen.

Lopputulos: Totta tosiaan! Tämä ei ole lähes lainkaan kitkerää. Maku on yhtä esanssinen kuin tuoksukin, mutta ei lainkaan paha. En oikein tunne viisastuvani, mutta ehkä pitää juoda kuppi tyhjäksi ja odotella sitten ihmettä.

Reseptejä ja romantiikkaa

Tentit ohi! Huh, mikä ihanuus! Siis... Tältä viikolta. Yhtä kaikki, tänään pidin vapaapäivän kouluasioista. Yritin pitää vapaapäivän myös rahan kulutuksen suhteen. Kymmeneltä katsoin romanttisia hömppäsarjoja Katsomosta ja Areenasta. Sitten katsoin romanttisen hömppäleffan tietokoneelta. Yritin torkkuakin, mutta puhelinsoitto herätti, enkä enää saanut unta. Oli todella rehellisen tylsää. Sitten keksin lähteä kävellen kirjastoon.

Yhteensä kuuden kilometrin maleksiminen kuluttaa kivasti aikaa ja siitä saa raitista ilmaakin. Kirjastossa huomasin nappaavani kyytiin ainoastaan (yllätys yllätys) romanttisia hömppäkirjoja, mutta sitten muistin poikaystäväni kanssa käydyn keskustelun ruoasta. Tykkään laittaa meille erilaisia ruokia, simppeleitä ja edullisia. Poikaystäväni haastoi minut tekemään vähän hintavampaa, "ylellisempää" ruokaa.

Sitähän en purematta niele! Minähän teen halvalla mitä tahansa KURMEETA. Sisuunnuin, ja keittokirjahyllyllä hullaannuin täysin. Mukaan lähti useampikin kappale. Tässä lopputulos:

Kuulin YleX:ltä, että Tampereen Metso-kirjastossa on alettu tehdä lainattavista kirjoista yllätyspaketteja. Pakettien sisältö on kai jollain tavalla yhden teeman sisällä ja sieltä voi löytää myös CD ja DVD-levyjä. Miten ihanaa! Haluan sellaisia Jyväskyläänkin, nyt heti!

Teeseikkailu 4

Tee 4: Uskollinen ystävä

Ensivaikutelma: Tykkään näistä ihanasti nimetyistä teemauista! Tän pitäis olla aromiltaan persikkaa, appelsiinia ja ananasta.
Ulkonäkö: Tosi punaisen ruskea! Hyvä väri, näytti tietyssä valossa melkein viininpunaiselta.
Tuoksu: Ooh, tämähän tuoksuu ihan siltä ananakselta! Uskomantonta. Myös jotenkin makealle. Karamellisoitu ananas.
Lopputulos: Njääh, kitkerää. Ihan kivaa, mutta vähän kitkerää. En mitenkään voinut hauduttaa  tätä liian kauan! Kokeilen ensi teessä vähentää aikaa. Tuoksu lupaa paljon, eikä maku nyt niin pettymys ole, mutta kitkeryys estää huomaamasta kaikkea muuta kivaa. Ehkä vähän liian erikoinen minun makuuni.

Arveluttava puhelin

Aah mitä materialistionnellisuutta! Tässä se nyt on, Samsung Galaxy Ace. Päätin heti, että nyt pelataan ja löysin lempparini Angry Birdsin ja Sanajahdin ilmaisina Samsung Appsista. Sormi "Lataa"-napin yllä keikkuessa vilkaisin sovelluksen latausehtoja. Ehdot sisälsivät mm:

• Puhelujen seurannan
• Tekstiviestien automaattisen lähettelyn
• Sijainnin valvonnan

Niin että mitä?!

Asiaa lisää tutkiessani huomasin, että Samsung antaa oletussovelluksilleen automaattisesti jonkin verran vapauksia ronkkia esimerkiksi muistikortin sisältöä. Estin heti aluksi kaikki mahdolliset puhelimen paikallistamisominaisuudet, mutta se lohduttaa vain vähän.

Huhhuh, tuntuu ihan siltä, että oma upea hieno puhelimeni onkin yhtäkkiä vihollinen. Voi Nokiani, miksi hajosit? Eittämättä uusi puhelin on ihana: Netti on hurjan kätevä yliopistolla. Myös tekstiviestien näpyttely qwerty-näppiksellä on mukavaa. Varmasti totun tähänkin puhelimeen, sillä edellisen kanssa koin vähän samanlaisia fiiliksiä (tosin en yhtä painavista syistä). Siihen asti tuijottelen sitä epäluuloisena, siltä varalta että se hyökkäisi kimppuun, kai.

Hyvä päivä... kunnes

Vedin aamulla verhot syrjään ja heti huikaisevasta auringonpaisteesta tiesin, että tänään on hyvä päivä. Niin olikin (on edelleen). Ensiksikin karmiva vuoden ensimmäinen tentti oli käsittämättömän lyhyt ja helppo. Tentin jälkeen istuttiin porukalla kahvilassa naureskelemassa hassuille mainoksille. Pyöräretki kauppaan sai aikaan mielettömän reippauden tunteen.

Kaupassa kuitenkin hyvä päiväni alkoi tuntua ihan epäreilun hilpeältä. Kävelin hyllyjen välissä ja näin nuoren naisen nojaavan pylvääseen silmät kiinni. Miten paha täytyy väsymyksen olla, että kaupassa silmät eivät vain pysy auki. Arvelin, että sillä on pieni vauva jolla on ärhäkkä vesirokko tai muu ja tunsin voimakasta empatiaa.

Voi Nokia minkä teit

Nyt kuitenkin otti itsesääli vallan, sillä uskomattoman luotettavan Nokiani (jonka päältä on ajettu kahdella autolla ja joka on pudonnut vesilasiin vauriotta) MENI RIKKI ILMAN SYYTÄ. Tunnen todella ansainneeni hehkeän aamupäivän, sillä puolet kännykkäni näppäimistöstä lakkasi toimimasta. Akun pois ottaminen tai muukaan vippaskonsti ei nyt auttanut, ja kaikki säästämäni ihanat lohtuviestit ja hassut kuvat ovat nyt tavoittamattomissa. Mikä kurjuus!

Hyvän aamupäivän ansiosta kuitenkin kestän tämän ja menen huomenna iloisena ostamaan uuden kännykän. Silti tekisi mieli vähän kirota. Ihan pikkuisen.

Käsittämättömiä mainoksia

Usein näkee sellaisia mainoksia, jotka ovat mauttomuudessaan vaan ihan käsittämättömän huonoja. Mutta tämä mainos saa minut kihisemään joka kerta pahemmin.

KYLLÄ. Tiedän, että saippuapumppuun koskevat kaikki likaisilla käsillään, ja siihen kerääntyy bakteereja. Mutta mitä ihminen tekee joka kerta, poikkeuksetta, heti koskettuaan saippuapumppuun?

PESEE KÄDET.

En ymmärrä, miten tuota mainosta edes otetaan telkkariin. Parempi olisi kaupata no-touch -vesihanoja, sillä niihinhän ne bakteerit jäävät ennen saippuapumppua, ja vesihana täytyy sulkea käsienpesun jälkeen. Huhhuh. Eihän tätä kestä.

Teeseikkailu 3

Tee 3: Darjeeling

Ensivaikutelma: Tulee ihan mieleen lapsuus ja laiskat sunnuntaiaamut. Silloin tuoksui Darjeeling. Iskä laittoi siihen paljon hunajaa, niin maistui myös lapsille.
Ulkonäkö: Lämpimän punaruskea. Melko tumma.
Tuoksu: Lapsuus, aamulastenohjelmat. Ehkä hedelmäiseksi voisi tätä tuoksua kuvailla.
Lopputulos: Tuttu maku, hyvin samanlainen kuin tuoksu. Ehkä kaipaisi sen hunajalusikan, sillä vaikken mielestäni hauduttanut liian kauaa, tuntuu tässä se tavallinen teen kitkeryys.

Mun koti

Mun Jyväskylä

Kamera on saanu viime kuukausina nököttää kaapissa, kun ihmisien reaktio siihen on usein vihamielinen. En haluu olla aina se, joka pilaa tunnelman. En voi vaan aina ymmärtää, mitä pahaa valokuvissa on. Valokuvaus ei mun mielestä oo teekupin tai huoneen kuvausta "tältä täällä näyttää" -tyyliin. Nyt kun iski kiva sumu, niin otinkin "tämän minä haluan näyttää" -kuvia. Vasta kämpillä huomasin, että linssi oli ihan möhnässä. Olen vähän epätoivoisesti niitä peitellyt, mutta parempi edes vähän :)

Teeseikkailu 2

Tenttiviikko on jo ovella, kuin myös miljoonan tehtävän deadlinet. Kalenterini alkaa olla kuin palapeli, eikä tyhjiä kohtia juuri löydy. Kuitenkin, kun kaikki tapaamiset, ryhmäliikunnat, luennot ja tutustumiskäynnit saa loksauteltua kokonaisuudeksi, josta ei päällekkäisyyksiä löydy, tulee väkisinkin levollisempi mieli. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ensi viikolla kiroan kyllä, mutta nyt ehdin rentoutua teekupposen äärellä.

Tee 2 - Vallaton vihreä (Yumberry-kvitteni-hunaja)

Ennakko-odotukset: Mikä ihmeen yumberry?
Ulkonäkö: Tummahko keltainen, ei kauhean kiva.
Tuoksu: Hyvin hunajainen.
Lopputulos: Kuin olisi vihreään teehen laittanut lusikallisen hunajaa. Kivaa, että se on tällä tavalla pussiin integroitu, mutta minä odotin tältä vähän enemmän. On myös vaikeaa sanoa, onko pieni kitkeryys nyt kvitteniä vai teen luontaista kitkeryyttä. Googlasin yumberryn, herttinen sentään.