Vedin aamulla verhot syrjään ja heti huikaisevasta auringonpaisteesta tiesin, että tänään on hyvä päivä. Niin olikin (on edelleen). Ensiksikin karmiva vuoden ensimmäinen tentti oli käsittämättömän lyhyt ja helppo. Tentin jälkeen istuttiin porukalla kahvilassa naureskelemassa hassuille mainoksille. Pyöräretki kauppaan sai aikaan mielettömän reippauden tunteen.
Kaupassa kuitenkin hyvä päiväni alkoi tuntua ihan epäreilun hilpeältä. Kävelin hyllyjen välissä ja näin nuoren naisen nojaavan pylvääseen silmät kiinni. Miten paha täytyy väsymyksen olla, että kaupassa silmät eivät vain pysy auki. Arvelin, että sillä on pieni vauva jolla on ärhäkkä vesirokko tai muu ja tunsin voimakasta empatiaa.
 |
| Voi Nokia minkä teit |
Nyt kuitenkin otti itsesääli vallan, sillä uskomattoman luotettavan Nokiani (jonka päältä on ajettu kahdella autolla ja joka on pudonnut vesilasiin vauriotta) MENI RIKKI ILMAN SYYTÄ. Tunnen todella ansainneeni hehkeän aamupäivän, sillä puolet kännykkäni näppäimistöstä lakkasi toimimasta. Akun pois ottaminen tai muukaan vippaskonsti ei nyt auttanut, ja kaikki säästämäni ihanat lohtuviestit ja hassut kuvat ovat nyt tavoittamattomissa. Mikä kurjuus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti