Vihreitä kuulia

Lupasin kaverille synttärilahjaks vihreitä kuulia, kun se pyysi. Helppo lahja, vaikkakin vähän tylsä. Helppous karisi, kun Sokkarillakaan ei ollut jäljellä yhtään vihreitä kuulia. Siispä luovuin tylsyydestäkin ja ostin irtokarkkikuulia. Lopputulos oli tämä.

    

Paketti päältä

Kannen alla on teksti

Karkkeja suojaa lahjapaperilla päällystetty pahvikansi

Hyihyi

Hellan ja seinän välissä ollut moska on jo jonkin aikaa yökötyttänyt mua, ja nyt päätin tarttua härkää sarvista. Hella oli liian painava nostettavaksi, joten kaadoin sen maahan ja työnsin pois tieltä. En älynny ottaa kuvaa, mutta näky oli melko karmaiseva. Rasvavanat valu pitkin hellan kylkiä ja seinää. Lattiaa peitti musta möhnä, epäilisin tupakan tuhkaksi. Seinän välistä löytyi suurehko lajitelma tupakan ja sikarin tumppeja, haarukka ja lusikka sekä muutama sytkäri. Kaapaisin ne muovipussilla roskikseen ja siivouksen jälkeen heitin rätin perään. Iljettävää.

Iloista mehua

Oon sitä mieltä, et vakuusrahoihin pitäs saada plussaa tällaisilla isoilla toimenpiteillä. Kun kerran sitä kuvaa ei ole, niin laitoin sen sijaan kivan kuvan lasin pohjaan kuivahtaneesta mehusta :D Sitä on paljon mukavampi katsella.

Joulun jälkeen

Ensimmäinen yö yksin joululoman alun jälkeen. Katsoin kahdesta leffasta vain onnelliset loput. Nyt voisin keittää iltapuuroa (aamuyöpuuroa) ja mennä nukkumaan.

Viimeinen viikko

Kaksi aamua, kaksi tenttiä. Yksi isompi työ ja yksi tosi pieni. Ei pitäisi olla niin vaikeaa :) Oon vaan niitä, jotka aloittaa viime tingassa ja valvoo öitä rästitöiden takia. Ja mun pitäisi nyt olla se vastuullinen aikuinen, joka on oppinut toimivat opiskelutaktiikat.

Viime aikoina on ollu ihan älytöntä stressiä. Ei koulutöiden takia, vaan tämän kaupungin. Yksinäisyyden ja hiljaisten päivien. Tää viikonloppu oli siihen ihana poikkeus ja se inhottava tunne on kerrankin poissa. Kun herää aamulla tyhjässä kämpässä, istuu hiljaa luennoilla, ruokalassa, kävelee hiljaa kotiin ja tekee illan enimmäkseen hiljaisia asioita, alkaa mieli mennä ihan omiin suuntiinsa. Aivot ihan ähkynä ajatuksista. Joululoma aivan paikallaan :)

Heeei, on niin helppoo olla onnellinen

Tällä kertaa vain piipahdan kämpillä, palaan heti huomenna takaisin kotiin :) En jaksanut käydä kaupassa, mutta ketsupista, juustosta, sipulista, oliiveista ja pakastetusta jauhenlihanlopusta syntyy näppärästi lämpimiä leipiä.

Onnistumisen iloja

• Vaikken päässytkään tavoitteeseeni, sain säästettyä viime viikolla yli kaksitoista euroa
• Tein tällaisia mahtavan näköisiä lohkoperunoita
• Jostain syystä kirjoitusohjelma takkusi, mutta sain html-koodilla tehtyä luettelon!
• Ensi viikolla on vain yksi päivä koulua

Viimeinen ei ehkä ole mun saavutukseni, mutta iloinen olen silti. Tänään tulee tenttitulokset yhteen kurssiin :O

Valoilmiö

Masentava maanantai

Maanantait ottaa päähän. En kerkee syödä aamupalaa kunnolla (tänään porkkana), en ole syönyt sunnuntai-iltana kunnon iltapalaa koska tulen niin myöhään kämpille, myöhästyn kaksi minuuttia luennolta koska on vaikea nousta ja sitten nolottaa. Lounastaukoa ennen (nyt) hytisen kylmästä verensokerin laskiessa ja vatsa kurnii. Tähän tulee muutos onneksi helposti: OSTAN TÄNÄÄN LEIPÄÄ PAKASTIMEEN. Siitä saa nopeammin aamiaisen kuin puurohiutaleista.

LUNTA!

Neljän ja viiden välillä, ihan noin vain yllättäen, maa peittyi valkoiseen talveen :) Lumi oli suurihiutaleista ja märkää, joten puiden oksilla se loi aivan satumaisen maiseman! Oltiin poikaystävän kanssa lumisotaa ja tehtiin pieni Luukas Lumiukko pitämään aurauskeppiä pystyssä. Luukas kuitenkin menehtyi traagisesti väkivallan uhrina n. klo 18.30. Silminnäkijähavaintoja kaivataan.

Vasemmalla kuva siitä, kun lumisade alkoi. Valitettavasti kännykästäni loppui akku, ja vaikka filmijärkkärillä otin kuvan siitä henkeäsalpaavasta satumaisemasta, hämärässä pitkällä suljinajalla kuvat luultavasti heilahtivat.

Ihanaa on joka tapauksessa!

Elokuvissa

Huonon päivän pelastaja. Ei mitään aivotonta komediaa eikä liikaa räkänaurukohtauksia vaan ihan aidosti hauska leffa :) Ei mitään Oscar-matskua nyt tietty mutta tehtävänsä teki. Viihdyin! Olin säästänyt koko viikon, joten tämä elokuvahetki ei edes kaatanut talouttani, vaikkei saatukaan ostaa vielä joululahjalippuja ja käyttää niitä siinä.

Tsekatkaa nyt oikeesti toi Eddie Murphyn naama. Ei tolla hymyllä saa kun hyvän leffan.

Kotona

Omilleen muuttaminen lähentää hurjasti perheeseen. Joku joskus sanoi, että niin käy, mutta minä en uskonut. Muutos ei nyt mitenkään häkellyttävä ollut, mutta kyllä ihan selvä. Tulen jopa toimeen kaksossiskoni kanssa, emmekä enää riitele. Ollenkaan. Ja se, jos mikä on ihme.

Havaintoja

• Shampoopullo kestää puolipitkillä hiuksilla hyvinkin puoli vuotta, vaikka pesisi hiukset joka aamu
• Sama ominaisuus on muillakin aamusuihkuun liittyvillä kosmetiikkatuotteilla
• Puuro on käsittämättömän halpa aamupala ja piristyy Piltillä tai muilla hilloilla
• Kun ostaa kerralla isomman purkin hammastahnaa, voi sitäkin käyttää lähes puoli vuotta
• Kun tiskiaineesta tekee valmiin  vesiseoksen sumutepulloon, tiskiainetta säästyy ja maailma pelastuu
• Lakanat tulee pestyä tarpeeksi usein, kun muuten alusvaatepyykistä ei tule täyttä koneellista

Pieleen

Miten voi mennä näin nurinkurin yksi päivä. Huomenna on tentti, ja sain tietää, että tänään olisi pitänyt olla luonnos valmiina yhdestä koulutyöstä. Se on ryhmätyö, jossa minun osani ei kyllä ole onnistumisen kannalta olennainen, mutta minun opintopisteideni kannalta on. Tänään en voi kun lukea tenttiin ja toivoa, että voin laittaa tekstin vielä huomenna illalla.

Lisäksi nyrjäytin nilkkani.

Häiriötekijä

Yläkerran koirat ulvoo joka päivä. Kaks mustaa villakoiraa joilla on kimeet äänet.

Pikkujoulut

Olipas leppoisat juhlat :) Järjestäjänä panikoin ihan sikana et saadaanko kaikki tarvittava, tuleeko tarpeeksi ruokaa ja riittääkö ohjelma. Ja että tuleeko sinne edes ketään! Kaikki huolet osoittautu turhiks kun paikalle tuli noin 40 ihmistä ja kun loppuillasta hämilläni kuuntelin kehuja illasta :D Onneks sain joukon apulaisia järkkäämään tota, muuten ei ois kyllä tämmönen onnistunu.

Oon tuntenu oloni aika yksinäiseks tässä syksyn mittaan, ja juuri siksi päätin ottaa harteilleni nää pikkujoulut. Että tutustuis ihmisiin ees vähäsen. Onnistuin tavoitteessani :) Sanoisin nyt tällä huikealla kokemuksella, et vaikka tällein ei sydänystäviä ehkä löydykään, niin ainakin sellaisia moikkaustuttuja joiden pöytään voi mennä syömään ettei yksin tarvitse istua. Kaikki tämmöset jutut missä väkisin tapaa uusia ihmisiä (harrastukset, tapahtumat), niin lähtee mukaan johonkin mikä ees ehkä mahdollisesti pikkuriikkisen saattais kiinnostaa ja mihin on aikaa niin ei pääse ihan erakoitumaan.

Säästölinja III

Mitäs kettua! Viime viikolla onnistuin nipistämään budjetistani ainoastaan kuusi euroa >:( Edellä olevasta naamasta näette, etten ole tyytyväinen. Siksi uusi tavoite onkin vielä päätähuimaavampi. Tällä viikolla -20 euroa. Saan tuhlailla viikonloppuna kympin, jos aion pitää tuon tavoitteen. Tsemppihenki on kova, näin maanantaina.

Opiskelijaruokaa

Huhhuh kun oli hyvää pöperöö. Löysin tällaisen helpon linssikeiton reseptin ja kun annoksenkin hinta tässä sapuskassa on pikaisen arvion mukaan korkeintaan euro, niin sopii mahtavasti opiskelijabudjettiin. Oli myös todella maukasta tomaattipyreen ansiosta :) Yleensä en kasviksista perusta, mutta tähän sopivat mahtavasti.

Viikonloppuna oli siskon tuparit. Minäkin sain yhden myöhästyneen tuparilahjan ystävältäni. Hypin onnesta kun sain Aalto-lyhdyn<3 Minulla oli jo pieni Aalto-maljakko, joten tämä oli enemmän kuin sopiva lahja. Voisin alkaa vaikka kerätä kokoelmaa :) Kaiken lisäks tosta tulee ihan sikamakeet heijastukset pöytään!

Kotona

Kun tekee mieli kotiin niin pitää lähteä kotiin. Vaikka se maksaa. Mulla lähtis järki jossen pääsis viikonloppuisin aina näkemään mun rakkaita ihmisiä. Koti on edelleen koti ja kämppä on kämppä. Tiedän kyllä, etten voi loputtomiin haluta asua kotona. Tiedän, että pitää itsenäistyä ja irtautua kodista. Mutta se hetki ei oo nyt. Saan asua henkisesti kotona vielä vaikka vuosia jos musta tuntuu siltä.

Itse asiassa veikkaan, että ei edes tunnu. Mutta koska nyt tuntuu, niin toi ajatus pitää mut järjissäni :)

Yöllä

Nää hetket on rankimpia. Kouluhommat tekemättä ja tiiän, et on mukavaa kun ne on tehtynä seuraavana päivänä kun lähtee kotiin. Vaikka tiedän, et huomenna pääsen kotiin, niin tuntuu ku aika ei kuluis ollenkaan. Maailman pisimmät 12 tuntia tästä eteenpäin siihen asti kun bussi lähtee. Mietin, josko ollenkaan sopeudun tänne? Kattelin jo kotia lähimmän yliopiston tarjontaa. Vois nähä kavereita joka päivä vaikka. Eihän se ketään haittaakaan jos kokeilen ja haen ens keväänä jonnekin sinne. Jos en pääse niin jatkan täällä niinku ei mitään, jos pääsen niin sitten seuraa valinnan paikka. Rakastan tätä kämppää ja kaupunkikin on ihana, mutta opinnot eivät ole niin ihmeellisen kiinnostavia. Kaipaan kotiin.

Ajattelin kesällä, että totun muutamassa viikossa, mut yhä vaikeemmaks käy tulla kotoo takasin tänne. Onneks joulu lähenee, kurssit loppuu ja tästä jouluun mulla on nelipäivänen viikonloppu. Muuten tulisin hulluksi.

Säästölinja II

Taitaa olla, että jatkan säästölinjalla hiukan pidempään. Turhauduin nimittäin neljän megapikselin vuosia vanhaan pokkariin, ja päätin sijoittaa järjestelmäkameraan. Saan varmaan porukoilta sponssia joulun aikaan, mutta iskä jo ehti sanoa että halpaa et sitten osta, pitää olla hyvä.

Minä kun jo ehdin ajatella syöväni ensi viikolla liharuokaa yliopistolla.

Upotuskokeilu

  Tämä on ihana minä pidän tästä ja tulen tästä aina iloiseksi.

Säästölinja

Viime viikonlopun tupareihin ja maanantain ostosreissuun (ja bussilla seilailuun) meni niin kamalasti rahaa, että ajattelin poiketa tämän viikon viikkobudjetistani ja SÄÄSTÄÄ. Maanantaina söin vain nuudeleita, mutta tänään kävin ostamassa paketin kanaa ja kurkun. Sillä, riisillä ja puurolla pärjään loppuviikon. Säästän myös syömällä halvinta mahdollista ruokaa yliopistolla: kasviskeittoa. Olen vannoutunut lihansyöjä, ja tämän päivän kummallisesti maustettu kaali-kasviskeitto pavuilla oli vähän hämmentävä kokemus. Nälkä oli kuitenkin ehtinyt jo aamupäivän luennoilla iskeä, joten lusikoin sitä naamariin aikamoisen määrän.

Teini-avokado

Avokado lehtevöityy :)

Kitara, taivas ja tähdet

Tuntui ihan helkkarin hyvältä pitkästä aikaa renkuttaa kitaraa oikeen sormenpäät puhki. Säälittää omistaa noin hieno kitara kun oma soittelu on sellasta pilipalitouhua että huhhuh. Soitan kerran kuussa jos sitäkään, nykyään. Oon tosi huono opettelemaan itsekseni, mutta jos täältä kaupungista löytyisi joku kohtuuhintainen opettaja..

Ok ok tiedän, ei sellaiset sovi opiskelijabudjettiin. Enkä kuitenkaan koskaan muistaisi harjoitella. Huomasin sen jo viime kerralla kun pari vuotta tunneilla kävin. True kitarasankarit opettelee ite, mut oon jo vähän huomannu etten mää oo sellane :D

Tätä biisiä soittelin nyt. Ainoo biisi, jonka koskaan jaksoin harjotella kunnolla. Ihana ihana haikea :)

Onneksi kehnon soiton pelastaa TOSI COOL PLEKU. Yleensä soitan semmosilla pienillä, näihin nakkisormiin sopivilla Jazz ykkösillä sun muilla, mutta plektra on reissusta niin kätsä tuliainen että niitä on kertyny jo aika läjä. Tossa alhaalla on kuva hienoimmista. Vasemmalta oikeelle ekana on Chat Noir, Pariisista löytynyt perusplektra. Sitte Lontoosta tietty Harrods-plektra, mitä muutakaan? Fenderin vihreen 60-vuotisplektran sain lukiossa matikan opelta, se oli jostain niitä saanu ja jakeli kaikille jotka vähänkään soitti kitaraa. Rock N' Roll VOODOO-plektra on Helsingin tuliaisia ja suureksi riemukseni näkyy pimeässä! Kirjava plektra on myös Lontoosta ja F CK, all I need is "U" (romantikoille ja humoristeille) on toinen Helsingistä F-musiikista bongattu fosforilätyskä. Sitten se alkeellisen soittoni salaisuus, eli Pick of Destiny :D Sain sen ystävältäni ja olin todella innoissani, kunnes huomasin, ettei elokuvan vaikutusta soittoon syntynyt. Sitten olin pelkästään innoissani, koska onhan plektra sentään hurjan hieno. Viimeisenä ihan tavallinen kimalteleva horoskooppiplektra.

Tämä kuva siis kertoo sen olennaisen, että mihin olen tässä soitossani keskittynyt. Hienojen plektrojen haalimiseen. Ei se mitään, pidän siitä. Oli kiva soitella tänään ja laulella :)

Löytöretki

Lähdin tänään seikkailemaan bussilla. Piti nousta kolmeenkymppiin ja vaihtaa sitten bussia. Pääsin hienosti seuraavaan, linjalle 29. Hetken istuskelin ja huomasin, et nyt ollaan menossa kummaan suuntaan. Istuskelin vielä ja jossain puolen tunnin päässä yhtäkkiä bussi pääsi ilmeisesti päätepysäkilleen kun kuski sammutti sen ja kaikki hyppäs pois kyydistä. Aattelin sitte että kai munki pitää, et tää jää nyt tähän.

Hypättyäni kyydistä spottasin toisen pysäkin, semmosen isomman ja virallisemman näköisen, ja lähin tallustelemaan sitä kohti. Harmikseni ennen kuin ehdin sinne, se sama kaksysi lähti liikkeelle ja meni juuri sen kyseisen pysäkin ohi. Enkä ois kyllä varmaankaan kehdannut takaisin siihen bussiin mennä. Lippukin oli vanhentunut.

Kävin sitten siinä kaupassa kun sellainen sattui olemaan vieressä. Älysin myös lopultakin katsoa kännykkäni upealla WAP-ominaisuudella, mikä olisi ollut oikea linja. Hyppäsin siis seuraavaan bussiin ja köröttelin takaisin keskustaan, sekä pääsin kuin pääsinkin oikeaan linja-autoon.

Yksi asia vain jäi ihmetyttämään: Oikean bussin numero oli 3. Miten ihmeessä siis hyppäsin täysin itsevarmana bussiin nro 29?

Jääkaappiin syttyy valo vain joka toisella tai kolmannella ovenavauskerralla.

Herkkukaakao

Ostin pullon Liqueur forever: Piña Coladaa ja huomasin, että kaakaosta tulee todella hyvää kun kyseistä litkua laittaa siihen vaikka ruokalusikallisen tai kaksi. Alkoholipitoista kaakaosta ei oikeastaan tule, mutta makuun tulee kiva lisä, vähän niinkuin makusiirapista.

Tuparit

Viime viikolla sain lopultakin pöytäni kumppaniksi tuolin ja koin vihdoinkin löytäneeni kämppääni sen kokonaisuuden tunnun, mikä siitä uupui ilman tuolia. Nyt voin aamuisin keittää kupin kaakaota, tehdä voileipiä ja istua pöydän ääreen silmäilemään aamun lehteä. Tuntuupa aikuiselta!

Kun nyt täten kämppä on "valmis", niin kai sitä pitää juhlistaa pitämällä tuparit. Lukuisten kommellusten, rahavaikeuksien ja yhen auton hajoamisen jälkeen sain yhdeksän ystävistäni luotsattua perille. Jäi harmittamaan, ettei osa päässyt tulemaan, mutta loput sitten joku toinen kerta. Eikä kämppään kyllä ois mahtunutkaan kun kämppiksellänikin oli saman verran vieraita.

Alkoholin määrään nähden oli ihme, että ilta sujui niin mallikkaasti: Mitään ei hajonnut, kukaan ei voinut pahoin eikä tehnyt mitään tyhmää. Kaikin puolin mahtava ilta! Nukkumisesta ei tosin tullut mitään, kun kaukaa tulleiden ystävieni oli jäätävä yöksi. Levittelin sitten kaikki paksut hupparit ja villapaidat ja pyyhkeet ja peitot lattialle ja kaikki nukku niiden päällä enemmän tai vähemmän (yleensä vähemmän) mukavasti. Hiipparoin koko tämän päivän yöpaidassa enkä oikeestaan varmaan missään kohtaa herännyt kunnolla. Nyt on siis sopiva hetki mennä takasin nukkumaan ja herätä huomisaamuna luennolle.

Oma tupa, oma lupa

Omilleen muutto oli aika shokkikokemus. Yhtäkkiä tajuaa, että kotiin on matkaa 150 kilometriä, ja ettei sitä reissua ole varaa (tai aikaa) tehdä aina silloin kuin haluaa. Tulee nopeasti koti-ikävä ja paniikki päästä takaisin.

Mulla ainakin auttoi kodin rakentaminen ympärille. Kun tekee sellasia asioita, mihin pitää tietoisesti keskittyä mutta jotka eivät vaadi suurta aivokapasiteettia, selviävät myös ajatukset. Kodin valmistuessa valmistuu myös itse. Minulla tämä tarkoitti siivoamista, tiskausta, sisustamista ja kirppareilla kiertelyä. Oli hämmentävää huomata, mitä kaikkea sitä oikeasti tarvitsee. Talouspaperirulla ei ensimmäisenä käynyt mielessä, tai pyykkikori. Oudolta tuntui myös ostaa ensi kertaa alumiinifoliota. Kaikkeen kuitenkin tottuu yllättävänkin nopeasti.

Raha ja sen puute

Opiskelijan suurin ongelma on rahat ja niiden riittämättömyys. Ratkaisin ongelman ottamalla käyttöön ylimääräisen lukuvuosikalenterin. Laskin ensin, paljonko saan opintotukia, ja paljonko samat kuukausittaiset menot niistä nielevät (vuokra, vesimaksu, sähkö, netti, kotivakuutus, puhelinlasku). Jaoin jäljelle jäävän summan kolmellakymmenellä ja sain ns. "ilmaisen" päiväbudjetin. Se oli kuitenkin hyvin pieni, joten lisäsin jokaiselle kuukaudelle summan säästöistäni. Lopulta päiväbudjetti oli tyydyttävä (10 euroa). Tästä alkaa pitkäjänteinen seuranta. Kerään kaikki kuitit ja muutaman päivän välein kirjoitan kalenteriin joka päivälle ylös, mitä olen ostanut ja paljonko se on maksanut. Lasken päivän summan lisäksi viikkosumman ja viikon keskiarvon päivää kohden.

Kuulostaahan se kauhean vaivalloiselta, mutta selkeyttää rahan menoa aivan mielettömän tehokkaasti. Ja loppujen lopuksi tähän menee aikaa noin vartti per viikko, eli ei todellakaan mitään ylitsepääsemätöntä. Laskutkaan eivät vaadi pitkää matematiikkaa :)

Vauva-avokado

Tykkään kokeilevasta kasvatustieteestä, eli tässä tapauksessa kasvatin avokadon :) Sen itäminen kesti aika kauan, mutta idettyään se kasvoikin yhdessä hujauksessa. Ensin se kasvatti pötkylän jonka päässä oli pieni tupsu, mutta nyt se näyttää jo ihan kasvilta!

Kuinka kasvatat avokadon:

1. Irrota kivi varovasti kypsästä avokadosta

2. Hiero kiven pinnasta ruskea pinta pois

3. Paina avokadoon kolme coctailtikkua niin, että niiden päät osoittavat eri suuntiin yläviistoon. Näin voit laittaa kiven vesilasiin ja se pysyy haluamallasi korkeudella. Pidä huolta, että kiven suipompi pää osoittaa ylöspäin.

4. Täytä vesilasi puoleen väliin avokadon kiveä. Se ei saa peittyä kokonaan, mutta muista pitää huoli, että osa siitä on vedessä. Itämistä nopeuttaa parin millin siivun vuoleminen kiven pohjasta.

5. Odota.

6. Jos menee kolmisen viikkoa eikä mitään tapahdu niin ei vielä yhtään ihmetytä.

7. Kun kivi pitkällisen odotuksen jälkeen halkeaa, laita se kukkaruukkuun niin, että 2/3 on mullan peitossa. Pidä huolellisesti kosteana.

8. Avokado alkaa lopulta kasvaa. Sen juuret kasvavat ennen vartta, joten älä ihmettele jos halkeamisesta huolimatta kasvu ei ala. Avokado pitää lämpimistä vedottomista paikoista ja tarvitsee paljon valoa. Nopeasti kasvavat juuret vaativat tarpeeksi ison ruukun. Kastele tarpeeksi mutta anna mullan joskus vähän kuivahtaakin ettei mene ihan liottamiseksi.

Lisähuomio: jossain vaiheessa kasvua latvan leikkaaminen yms. voi edistää pensasmaista kasvua, mutta itse en niin tehnyt.

Tsemppiä.

Uusi alku

Uusi kaupunki, uusi koulu, uusi koti ja uudet ihmiset.

Eräs sukulainen käski kirjoittaa blogia. Sanoi haluavansa kuulla toilailuistani, ja että blogi olisi kätevä kun nyt sosiaalista mediaakin opiskelen. Muistin yhden pari vuotta vanhan blogiyritelmäni ja poistin kaikki ne puolinolot tekstit. Tässä se siis on: uusi yritys. Tarina siitä millaista on olla oman elämän partaalla.