Koko talven olen kulkenut niska kenossa, jotta näkisin revontulia. Eihän se nyt ole mitään suomalaisuutta jos ei niitä KOSKAAN ole nähnyt! Tänä viikonloppuna haaveeni vihdoinkin toteutui. Kuoroleirin iltaohjelma keskeytyi kun joku huus että nyt näkyy revontulia. Siinä hiljaisessa yössä laulettiin sitten Finlandia. Voi miten paljon kylmiä väreitä.
Seuraava kappale sai myös kurkkuni kuristamaan. Liikutus melkein esti minua laulamasta. Muut osas tän jo ja mä vaan uutena kuorolaisena kuuntelin mykistyksestä soikeana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti