Yöllä

Nää hetket on rankimpia. Kouluhommat tekemättä ja tiiän, et on mukavaa kun ne on tehtynä seuraavana päivänä kun lähtee kotiin. Vaikka tiedän, et huomenna pääsen kotiin, niin tuntuu ku aika ei kuluis ollenkaan. Maailman pisimmät 12 tuntia tästä eteenpäin siihen asti kun bussi lähtee. Mietin, josko ollenkaan sopeudun tänne? Kattelin jo kotia lähimmän yliopiston tarjontaa. Vois nähä kavereita joka päivä vaikka. Eihän se ketään haittaakaan jos kokeilen ja haen ens keväänä jonnekin sinne. Jos en pääse niin jatkan täällä niinku ei mitään, jos pääsen niin sitten seuraa valinnan paikka. Rakastan tätä kämppää ja kaupunkikin on ihana, mutta opinnot eivät ole niin ihmeellisen kiinnostavia. Kaipaan kotiin.

Ajattelin kesällä, että totun muutamassa viikossa, mut yhä vaikeemmaks käy tulla kotoo takasin tänne. Onneks joulu lähenee, kurssit loppuu ja tästä jouluun mulla on nelipäivänen viikonloppu. Muuten tulisin hulluksi.