Tuntui ihan helkkarin hyvältä pitkästä aikaa renkuttaa kitaraa oikeen sormenpäät puhki. Säälittää omistaa noin hieno kitara kun oma soittelu on sellasta pilipalitouhua että huhhuh. Soitan kerran kuussa jos sitäkään, nykyään. Oon tosi huono opettelemaan itsekseni, mutta jos täältä kaupungista löytyisi joku kohtuuhintainen opettaja..
Ok ok tiedän, ei sellaiset sovi opiskelijabudjettiin. Enkä kuitenkaan koskaan muistaisi harjoitella. Huomasin sen jo viime kerralla kun pari vuotta tunneilla kävin. True kitarasankarit opettelee ite, mut oon jo vähän huomannu etten mää oo sellane :D
Tätä biisiä soittelin nyt. Ainoo biisi, jonka koskaan jaksoin harjotella kunnolla. Ihana ihana haikea :)
Onneksi kehnon soiton pelastaa TOSI COOL PLEKU. Yleensä soitan semmosilla pienillä, näihin nakkisormiin sopivilla Jazz ykkösillä sun muilla, mutta plektra on reissusta niin kätsä tuliainen että niitä on kertyny jo aika läjä. Tossa alhaalla on kuva hienoimmista. Vasemmalta oikeelle ekana on Chat Noir, Pariisista löytynyt perusplektra. Sitte Lontoosta tietty Harrods-plektra, mitä muutakaan? Fenderin vihreen 60-vuotisplektran sain lukiossa matikan opelta, se oli jostain niitä saanu ja jakeli kaikille jotka vähänkään soitti kitaraa. Rock N' Roll VOODOO-plektra on Helsingin tuliaisia ja suureksi riemukseni näkyy pimeässä! Kirjava plektra on myös Lontoosta ja F CK, all I need is "U" (romantikoille ja humoristeille) on toinen Helsingistä F-musiikista bongattu fosforilätyskä. Sitten se alkeellisen soittoni salaisuus, eli Pick of Destiny :D Sain sen ystävältäni ja olin todella innoissani, kunnes huomasin, ettei elokuvan vaikutusta soittoon syntynyt. Sitten olin pelkästään innoissani, koska onhan plektra sentään hurjan hieno. Viimeisenä ihan tavallinen kimalteleva horoskooppiplektra.
Tämä kuva siis kertoo sen olennaisen, että mihin olen tässä soitossani keskittynyt. Hienojen plektrojen haalimiseen. Ei se mitään, pidän siitä. Oli kiva soitella tänään ja laulella :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti