Kun tekee mieli kotiin niin pitää lähteä kotiin. Vaikka se maksaa. Mulla lähtis järki jossen pääsis viikonloppuisin aina näkemään mun rakkaita ihmisiä. Koti on edelleen koti ja kämppä on kämppä. Tiedän kyllä, etten voi loputtomiin haluta asua kotona. Tiedän, että pitää itsenäistyä ja irtautua kodista. Mutta se hetki ei oo nyt. Saan asua henkisesti kotona vielä vaikka vuosia jos musta tuntuu siltä.
Itse asiassa veikkaan, että ei edes tunnu. Mutta koska nyt tuntuu, niin toi ajatus pitää mut järjissäni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti