Omilleen muuttaminen lähentää hurjasti perheeseen. Joku joskus sanoi, että niin käy, mutta minä en uskonut. Muutos ei nyt mitenkään häkellyttävä ollut, mutta kyllä ihan selvä. Tulen jopa toimeen kaksossiskoni kanssa, emmekä enää riitele. Ollenkaan. Ja se, jos mikä on ihme.
2 kommenttia:
Mä en edes riitele juurikaan perheen kanssa, joten itkenkö mä sitten tammikuusta eteenpäin ikävästä joka yö tai jotain? Onneksi nyt kummiskin muutan vaan viereiseen kaupunginosaan. :D
Voi olla että tulee ainakin haikee olo, mutta noin lyhyellä välimatkalla ei ehkä vielä ala itkettää :) Tietty jos alkaa niin sitten pitää antaa itkettää :)
Lähetä kommentti